Miljoona projektia kesken ja meikälikka se alotti blogin kirjottamisen. Pitäis tehdä makkariin matto, kummitytölle matto ja pari muuta isompaa virkkuuprojektia, tapetointia, kännykälle suojapussia ja koulutehtäviä jajajaja... kokoajan keksin yhä vaan lisää. Ja aina kun otan kameran käteen, niin yksi karvainen naama ilmestyy kuvaan. Mitä olisikaan virkkaus ilman koukkuja pureksivaa hauvvaa tai paperinaruduunailut ilman pieniä liimatassuja saatika kouluraporttien vääntäminen ilman että koira järsii kansiota? Ei ainakaan niin suurta rakkautta, kuin se nyt on. Saa nähdä nyt jäikö tämäkin keksintö vain yhteen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti