Yksi _melkein_ valmis projekti

Edellispäivänä sain yhden maton virkattua kahta silmukkaa ja päättelyitä vaille valmiiksi, kunnes yhtäkkiä virkkuukoukku katkeaa! Syynä siihen saattaa olla sen kova käyttö tietenkin, mutta todennäköisempää on se, että pienet hampaat on senkin kalunnut jo niin moneen otteeseen, että loputtomiin ei paksukaan muovikoukku kestä. Tietenkään minulla ei ollut varalla saman kokoista koukkua (koska koukku ei enää vastannut omaa kokoaan koettuaan monet järsinnät ja kynsiviilan kohtelun) joten päättelyt jäivät tekemättä.. Eilen sain haettua ison nipun uusia koukkuja monessa eri koossa, mutta matto on jo siellä mihin sen oli tarkoituskin joutua, eli keittiön lattialla ja päättelemättömät langanpäät olen vain ihan sananmukaisesti lakaissut maton alle.

Tajusin myös juuri, että Prismasta on tullut minulle uusi Ikea ja löydän sieltä paljon kivoja juttuja aina sinne eksyessäni. Eilen ostin uuden vessanpöntön kannen (vanhan ruman ja haisevan puisen tilalle) ja peilin kylppäriin ja nyt tuntuu kuin olisi ihan kokonaan uusi kylppäri, mahtavaa! Ukkeli oli onnellinen, kun suunnitelmat muuttuivat ja Ikea-reissulta vältyttiin (tosin vannotin, että lihapullia pitää hakea pakkaseen joku päivä).

Ja itselleni tiedoksi, Ennen-kuvan on ottanut ammattilainen järkkärillä ja kylppäri on stailattu myyntikuntoon. Jälkeen-kuvan olen ottanut minä itse ja asunnossa asutaan isolla A:lla. Selittelyt siksi, että kuvat näyttävät tilanteen menneen huonompaan suuntaan, mutta se fiilis jonka saan astuessani pienellä budjetilla uudistettuun kylppäriini puhuu täysin päinvastaista. I <3 it!

Välissä pitää nukkuakin, vaikka tuntuu ettei ne projektit mua odotakaan, ne vaan lisääntyy... Natinati!

rojektimuijja ja sen pikku hurtta

Miljoona projektia kesken ja meikälikka se alotti blogin kirjottamisen. Pitäis tehdä makkariin matto, kummitytölle matto ja pari muuta isompaa virkkuuprojektia, tapetointia, kännykälle suojapussia ja koulutehtäviä jajajaja... kokoajan keksin yhä vaan lisää.  Ja aina kun otan kameran käteen, niin yksi karvainen naama ilmestyy kuvaan. Mitä olisikaan virkkaus ilman koukkuja pureksivaa hauvvaa tai paperinaruduunailut ilman pieniä liimatassuja saatika kouluraporttien vääntäminen ilman että koira järsii kansiota? Ei ainakaan niin suurta rakkautta, kuin se nyt on. Saa nähdä nyt jäikö tämäkin keksintö vain yhteen kertaan.